Laivanrakennus

Kalajoella talonpoikaispurjehduksella on vuosisataiset perinteet. Vähitellen merenkulku kehittyi talonpoikaispurjehduksesta talonpoikaiseksi laivanvarustukseksi. Kalajoensuulla oli kauppasatama jo 1500-luvulla. Vierailta aluksilta, joita paikkakunnalla kävi säännöllisesti, on kannettu satamarahaa. Myös kalajokiset kävivät kauppaa ulkopaikkakunnille. Maataloutta harjoittavia kauppamiehiä kutsuttiin maakauppiaiksi. Matkat suuntautuivat kotimaan lisäksi mm. Tallinnaan. Maakauppiaat olivat varakkaita ja lukeutuivat pitäjän vauraimpiin talollisiin, lisäksi he toimivat tärkeissä luottamustehtävissä. Kalajokelaisia purjehti merillä myös toisten palveluksessa merimiehinä.

Tavallisten meri- ja jokiveneiden ohella Kalajoella rakennettiin jo 1500- ja 1600-luvuilla isompiakin aluksia. Vastapäätä nykyistä Plassin markkinapaikkaa Laivaniemessä oli Kokkolan porvareilla laivanrakennuspaikka, jonka vilkkain kausi ajoittuu 1700-luvun alkuun. Myöhemmin paikalle rakennettiin myös pikiruukki. Vuonna 1874 kalajokiset kauppatalonpojat, aloitteentekijänä Antti Santaholma, päättivät ”pykätä paatin” - parkkilaiva ”Kalajan”. Tämä valtameripurjehtija upposi New Foundlandin edustalla seikkailtuaan kymmenen vuotta maailman merillä. Tunnettuja laivanrakentajia Plassilla olivat myöhemmin A.G. Östman poikineen. Viimeinen laiva, vaasalainen Kaiku kävi Plassinrannassa 1937.

A. Santaholma Oy Jokisuun saha

Santaholman liiketoiminnan perustaja Antti Pahikkala (1840-1918) osti kauppiasuransa alkuvaiheessa Sandholmin eli Santaniemen tilan rakennuksineen Plassin markkinapaikan välittömästä läheisyydestä. {rokbox text=|[+]|}index.php?option=com_content&view=article&id=36&catid=4&tmpl=component{/rokbox} Tänne hän asettui myös perheineen asumaan ja vaihtoi nimensäkin paikan mukaan Santaholmaksi. Antti Santaholma myi ja osti pellavia, viljaa, voita, tervaa ja vasikannahkoja ja piti lisäksi Plassilla ajalleen tyypillistä maalaiskauppaa. Antti Santaholman kauppapiiri ulottui Pietariin saakka, jonne mentiin hevoskyydillä maitse tai purjehdittiin omilla laivoilla. Hän olikin aktiivisesti kehittämässä paikkakunnan purjelaiva- ja höyrylaivaliikennettä sekä satamaoloja.

Antti Santaholma poikineen rakennutti Jokisuun sahan vuonna 1903 ja samana vuonna perustettiin A. Santaholma Osakeyhtiö. Kaksiraaminen saha sijoittui Kalajoen suuhun markkinapaikan pohjoispuolelle. Yhtiöllä oli höyrysahat myös Raahessa ja Haukiputaalla ja puuhiomo Pyhäjoella. Sahan konttori sijaitsi Plassintien varrella, Antti Santaholman vanhassa kauppakartanossa lähellä markkinapaikkaa. Pääkonttori sijoittui aluksi Ouluun, mutta siirrettiin myöhemmin Kalajoelle.

Antti Santaholman pojat tulivat mukaan isänsä liiketoimintaan. Juhani hoiti ulkomaankirjeenvaihtoa, Siivert kotimaisia hankintoja, Antti toimi teknisenä johtajana, Olli hoiti graniitin vientiä ja Oskari erikoistui puun hankintaan. Veljeksistä kehittyi vähitellen kokeneita liikemiehiä, jotka pystyivät sujuvasti liikkumaan ja toimimaan myös eurooppalaisissa liikepiireissä. Oskarista tuli yhtiön toimitusjohtaja vuonna 1924. Hän sai myöhemmin myös kauppa- ja kunnallisneuvoksen arvonimet.

Kalajoen graniitti

Aberdeenistä tullut tiedustelu antoi Antti Santaholmalle sysäyksen ryhtyä louhimaan Kalajoen matalilta kalliolta harmaata graniittia 1880-luvulla. Vähitellen kiviä ryhdyttiin laivaamaan Skotlantiin ja Englantiin, joissa se päätyi lukuisille hautausmaille hautakivinä. Santaholma perusti myös kivihiomon vuotta ennen saharakennuksen valmistumista. Kalajoen hautausmaalla voikin nähdä poikkeuksellisen komeita oman pitäjän graniitista tehtyjä hautamuistomerkkejä.